Teema-arvio vakuutusten tarjoamista koskevan sääntelyn noudattamisesta

Finanssivalvonta on tehnyt teema-arvion, jonka tavoitteena oli saada yleiskuva vuonna 2018 voimaan tulleen vakuutusten tarjoamista koskevan laajan sääntelyn noudattamisesta ja soveltamisesta vakuutusyhtiöissä. Sääntely sisältyy pääosin vakuutusten tarjoamisesta annettuun lakiin (234/2018) ja osittain vakuutussopimuslain (543/1994) muutoksiin. Sääntelykokonaisuuteen sisältyy myös komission delegoituja asetuksia ja STM:n asetus. Finanssivalvonta pyrki arvioimaan, miten vakuutusyhtiöt ovat huomioineet tämän sääntelykokonaisuuden sisäisissä ohjeissaan ja prosesseissaan.

Teema-arvion kohteina olivat seuraavat aihealueet:

• vakuutusyhtiöiden tuotehallintajärjestelmät
• vakuutusyhtiöiden henkilökunnan hyvämaineisuus ja ammattipätevyys
• vakuutuksen tarjoajan toiminta ja asiakkaan edun etusija
• rekisteröidyn vakuutusedustajan käyttö
• eturistiriidat (vain henkivakuutusyhtiöt)
• kestävyyteen liittyvien tietojen antaminen (vain henkivakuutusyhtiöt) ja
• vahinkovakuutuksen vakiomuotoinen asiakirja.

Teema-arvio toteutettiin kirjallisena kyselynä, joka kohdistettiin neljälle henkivakuutusyhtiölle ja neljälle vahinkovakuutusyhtiölle. Yhtiöitä pyydettiin lisäksi toimittamaan teema-arvion aihealueita koskevat sisäiset ohjeet, prosessikuvaukset ja muita dokumentteja sekä esimerkkejä dokumenteista, jotka osoittavat ohjeiden ja prosessien noudattamista.

Teema-arvio toteutettiin saatujen kirjallisten dokumenttien perusteella. Näin ollen arvio painottuu siihen, onko kustakin aiheesta laadittu ohjeet ja prosessikuvaukset.

Tuotehallintajärjestelmiä koskevan sääntelyn tavoite

Tuotehallintajärjestelmiä koskevalla sääntelyllä pyritään siihen, että markkinoilla olisi määriteltyjen kohdemarkkinoiden eli kohdeasiakasryhmien tarpeita ja ominaisuuksia vastaavia vakuutustuotteita. Asiakkaiden etu on otettava huomioon tuotehallintajärjestelmissä ja kaikessa vakuutusten tarjoamista koskevassa toiminnassa.

Yleisiä havaintoja vakuutusten tarjoamista koskevan sääntelyn soveltamisesta vakuutusyhtiöissä

Kaikki yhtiöt ovat laatineet joko ryhmä- tai yhtiötasolla tuotehallintaa koskevat periaatteet, prosessit ja ohjeet, jotka kunkin yhtiön johto oli hyväksynyt. Tuotehallintajärjestelmiä arvioidaan ja kehitetään jatkuvasti, usein vuosittain.

Tuotehallintajärjestelmiä koskeva ohjekokonaisuus muodostuu tyypillisesti useista dokumenteista, mikä voi tehdä kokonaisuudesta vaikeasti hallittavan. Yhtiöiden välillä on eroja, jotka johtuvat osin yhtiön kuulumisesta ryhmään ja/tai liiketoimintaratkaisuista.

Myös muutokset tuotteissa edellyttävät arviointia

Tuotehallintajärjestelmiä on sovellettava uusiin tuotteisiin ja olemassa olevien tuotteiden merkittäviin muutoksiin. Uusien tuotteiden ja tuotemuutosten määritelmissä oli vaihtelevuutta, erityisesti merkittävän muutoksen määritelmissä.

On hyvä huomata, että tarjottavat vakuutukset ovat pääosin vanhoja, eli niitä on ryhdytty tarjoamaan jo ennen vuoden 2018 lokakuuta, jolloin lainsäädäntö tuli voimaan. Tällöin korostuu tuotteen merkittävän muutoksen havaitseminen ja siihen liittyvä prosessi.

Henkilökunnan pätevyys- ja hyvämaineisuusvaatimukset sekä tarjoamista koskevat vaatimukset

Vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa edellytetään, että vakuutusten tarjoamiseen osallistuvat vakuutusyhtiön henkilökunnan jäsenet ovat hyvämaineisia ja ammattipäteviä. Yhtiöt olivat yleisesti määritelleet henkilökuntaansa jopa lailla edellytettyä laajemmin vakuutusten tarjoamiseen osallistuviksi ja edellyttivät heiltä hyvämaineisuutta ja ammattipätevyyttä. Vakuutusyhtiöiden mahdollisuudet arvioida henkilökuntansa jäsenten hyvämaineisuutta ovat rajalliset, mutta yhtiöt pyrkivät selvittämään hyvämaineisuutta kysymällä henkilöiltä esimerkiksi heille määrätyistä tuomioista.

Ammattipätevyyden varmistaminen tapahtuu muun muassa koulutuksella, jota yhtiöt tarjoavat henkilökunnalleen. Henkilökunnan osallistumista koulutukseen edellytetään ja sitä seurataan eri tavoin yhtiöissä.

Vakuutusten tarjoamisesta annetussa laissa edellytetään, että vakuutusyhtiöt vakuutusten tarjoajina toimivat rehellisesti, tasapuolisesti, ammattitaitoisesti, huolellisesti ja asiakkaan edun mukaisesti. Tämä vaatimus on huomioitu yhtiöiden ohjeissa.  

Vakuutusyhtiöt saavat käyttää vakuutuksia tarjotessaan vain rekisteröityjen vakuutusedustajien palveluja. Poikkeuksena ovat eräät sivutoimiset vakuutusedustajat, joiden ei tarvitse rekisteröityä. Tällaisia ovat esimerkiksi kodinkoneliikkeet. Rekisteröinnin tarkistaminen on tyypillisesti yhtiöiden asiamieshallinnon tehtävänä. Tällöin on tärkeää tunnistaa sääntelyn piiriin kuuluva vakuutusten tarjoaminen.

Palkkiojärjestelyt

Palkkiomalleja on kehitetty siihen suuntaan, että palkkioita ei makseta yhden tuotteen runsaasta myynnistä vaan palkkio perustuu useampaan tekijään ja myös palkkaus muodostuu useista osa-alueista. Tätä kehitystä voidaan pitää sääntelyn tavoitteiden mukaisena.

Hyvänä käytänteenä voidaan pitää sitä, että yhtiö arvioi saamiansa palkkionpalautuksia säännöllisesti asiakkaiden edun ja eturistiriitojen hallinnan näkökulmasta.

Finanssivalvonnan suosituksia

Uudet vakuutustuotteet ja tuotteiden merkittävät muutokset

Tuotehallintajärjestelmässä tulisi selkein kriteerein määritellä sekä uusi vakuutus että olemassa olevan vakuutuksen merkittävä muutos erotuksena muutokselle, johon tuotehallintamenettelyä ei tarvitse soveltaa. Kun tuotteeseen on ehdotettu muutosta ja arvioinnissa on päädytty siihen, että kyseessä ei ole merkittävä muutos, tämäkin olisi hyvä dokumentoida.

Yhtiöiden olisi myös hyvä täydentää tuotehallintajärjestelmiään niin, että ohjeistuksesta käyvät ilmi vakuutusten ominaisuudet, riskit, hyödyt ja haitat, jotka otetaan huomioon tuotteiden uudelleenarvioinnissa.

Olemassa olevan vakuutustuotteen muutoksen merkittävyyttä arvioitaessa tulisi muutoksen vaikutusta tarkastella erityisesti suhteessa vakuutusyhtiön asiakkaisiin. Merkittävän muutoksen arvioinnissa ei tulisi rajoittua vain vakuutusyhtiölle aiheutuviin hyötyihin ja riskeihin, vaan myös arvioida erityisesti kohderyhmiin kohdistuva riskejä, hyötyjä ja haittoja. Merkittävä muutos voi olla myös sellainen, että siitä on kohderyhmälle hyötyä.

Yhteiskunnassa tai ympäristössä tapahtuvia muutoksia olisi myös seurattava ja tarvittaessa arvioitava, aiheuttavatko ne muutoksia asiakkaiden tarpeisiin ja siten tarpeen muuttaa vakuutustuotetta.

Vakuutuksen kohdemarkkina, sen riskit ja muut ominaisuudet

Vakuutuksen kohdemarkkinalla tarkoitetaan henkilöitä ja muita vakuutuksen hakijoita, joille tuotetta on tarkoitus tarjota eli tulevaa vakuutuksenottajaa, ei vakuutettua (esimerkiksi lapsi), jos tämä ei ole vakuutuksenottaja. Finanssivalvonta suosittaa, että vakuutusyhtiöt tarkistavat kohdemarkkinamäärittelynsä tältä osin.

Sijoitusvakuutuksen kohdemarkkinoita olisi arvioitava niin sanotun vakuutuskuoren ja vakuutukseen liitettävissä olevien sijoituskohteiden muodostaman kokonaisuuden eli vakuutussopimuksen tasolla, eikä esimerkiksi pelkästään sijoituskohteiden osalta.

Yksilöityjen kohdemarkkinoiden kannalta merkityksellisten riskien yksilöimistä tuotehallintamenettelyissä olisi syytä täsmentää, jotta ohjeistuksesta käy ilmi, millaisia riskejä arvioidaan eri kohdemarkkinoiden osalta ja jotta kaikki olennaiset riskit tulevat huomioiduiksi prosessissa.

Tuotetestaus

Finanssivalvonta toteaa havaintonaan, että tuotteiden kehittäminen ja tuotetestaus ovat osin päällekkäin eivätkä tuotokset erotu. Välttämättä mitään testausta osoittavaa yksittäistä dokumenttia ei laadita etenkään vahinkovakuutuksessa. Testausta ei myöskään aina ole tehty, vaan toisinaan on vain arvioitu, onko testaukselle tarvetta. Joissain tapauksissa tuotetestauksen toteuttamisesta ei mainita hyväksymisprosessin dokumenteissa, esimerkiksi compliance officerin lausunnossa tai käyttöönottoesityksessä, vaikka tuotetestaus onkin osa tuotehallintapolitiikka-asiakirjaa.

Testauksen läpinäkyvyyttä koko tuotehallintaprosessin tasolla olisi hyvä lisätä ja tuoda testauksen käyttö tai siitä luopuminen perusteluineen sekä testitulokset ja niiden huomioiminen hyväksyntävaiheessa paremmin esille. Hyvä käytäntö olisi testata tuote kokonaisuu­tena ennen sen markkinoille saattamista, vaikka erilaisia osatestauksia olisi tehty tuotehallintaprosessin aikana.

Finanssivalvonta katsoo, että yhtiöiden olisi hyvä tehdä muitakin skenaarioarvioita sijoitusvakuutusten ja niiden sijoituskohteiden osalta kuin PRIIPS-sääntelyn¹ mukaiset skenaarioanalyysit, koska niiden tarkoituksen ei voi katsoa olevan sama kuin vakuutusten tarjoamista koskevan sääntelyn tarkoitus.

Työntekijöiden hyvämaineisuus

Hyvänä käytänteenä voidaan pitää, että vakuutusyhtiö tekee määräajoin tarkistuksen vakuutusten tarjoamiseen osallistuvien työntekijöidensä hyvämaineisuusedellytysten täyttymisestä.

Asiamiesten käyttö

Yhtiöiden olisi syytä arvioida tarvetta laatia erilliset ohjeet asiamiesten käytöstä. Ennen kuin asiamiehen kanssa tehdään sopimus, yhtiöiden olisi syytä varmistua siitä, onko aiottu asiamiestoiminta laissa tarkoitettua asiamiestoimintaa ja vastaako se lain edellytyksiä.

Tarjoamissuunnitelma

Yhtiöiden olisi myös hyvä käydä läpi dokumentaationsa ja varmistua, että vakuutustuotteille on määritelty riittävän yksityiskohtaiset asianmukaiset tarjoamissuunnitelmat.

Yhteenveto  

Kokonaisuutena arvioiden yhtiöillä on kattavat ohjeet ja prosessikuvaukset. Teema-arvion luonteen johdosta Finanssivalvonta ei ole voinut arvioida sitä, kuinka hyvin ohjeita ja prosesseja noudatetaan käytännössä. Ohjeistuksen toteutumista käytännön soveltamistilanteissa sekä teema-arviossa annettujen suositusten käyttöönottoa arvioidaan myöhemmin jatkuvan valvonnan yhteydessä, eikä Finanssivalvonta tässä vaiheessa anna yhtiökohtaista palautetta.

Lisätietoja antaa

Päivi Turunen, vanhempi valvoja, puhelin 09 183 5557, paivi.turunen(at)finanssivalvonta.fi

¹EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista.