Siirtohinta-asetuksen edellyttämä riitojen ratkaisu

EU:n siirtohinta-asetus (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/751 (annettu 29. päivänä huhtikuuta 2015) korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista siirtohinnoista) edellyttää, että maksunsaajien ja maksupalveluntarjoajien välisten, asetusta sovellettaessa esiintyvien riitojen ratkaisemiseksi on olemassa asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt (artikla 15).

Edellytys on kansallisesti toimeenpantu muuttamalla maksupalvelulakia (290/2010). Maksupalvelulain 86 a §:n mukaan maksunsaajien palveluntarjoajien on varmistettava, että maksunsaajien ja niiden palveluntarjoajien väliset erimielisyydet voidaan saattaa ratkaisusuosituksia antavan riippumattoman toimielimen käsiteltäväksi.

Asetuksen toimeenpanon yhteydessä uusien riidanratkaisuelimien perustamista ei ole nähty tarpeelliseksi, koska nykyisin on jo olemassa riidanratkaisuelimiä, joiden käyttö on mahdollista (esim. FINE Vakuutus- ja rahoitusneuvonta). Osa palveluntarjoajista ei tällä hetkellä ole edellä mainitun kaltaisten välityselinten jäseniä eikä kaikille ole selvää, mitä välityselimiä tulisi käyttää.

Finanssivalvonta kehottaa siirtohinta-asetuksen soveltamisalan mukaisia palveluja tarjoavia palveluntarjoajia viivytyksettä tekemään sopimuksen jonkun riidanratkaisuelimen kanssa, jollei sopimusta ole aikaisemmin tehty. Palveluntarjoajien tulee sisällyttää maininta riidanratkaisuelimestä myös maksunsaajien kanssa tehtyihin sopimuksiin.

Palveluntarjoajia pyydetään ilmoittamaan käyttämänsä riidanratkaisuelin Finanssivalvonnalle 31.8.2016 mennessä (kirjaamo(at)finanssivalvonta.fi).

Lisätietoja antaa

johtava riskiasiantuntija Anne Nisén, puh. 010 831 5211 tai anne.nisen(at)fiva.fi.