Eurooppa on herännyt uuteen todellisuuteen Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Samalla hybridivaikuttaminen ja kyberiskut ovat aiempaa vakavampi uhka yhteiskunnassa. Maailman talousnäkymiin vaikuttavatkin monet epävarmuustekijät. Valtioiden ja kotitalouksien ennätyskorkea velkaantuminen herättää huolta ja inflaation kiihtyminen, korkojen nousu sekä jännittynyt geopoliittinen tilanne hermostuttavat markkinoita samalla kun keskipitkän ajan talouden kasvulukuja tarkistetaan alaspäin. Pandemia toivotaan selätettävän, mutta varmuutta asiasta ei ole ja uudet variantit herättävät pelkoa. Samalla pörssiyhtiöt ja finanssisektori kertovat ennätystuloksistaan ja työttömyysaste on palautunut koronapandemiaa edeltäneelle tasolleen. Talouden elpymistä ovat tukeneet valtion erilaiset tukitoimet ja keskuspankkien elvyttävä rahapolitiikka. Tasapainoilu elvytyksen ja korkean inflaation torjumisen välillä on näkynyt erityisesti Yhdysvaltojen keskuspankin viimeaikaisissa ulostuloissa. Tässä epävarmassa tilanteessa finanssisektorilla korostuu – jälleen kerran – hyvän ja vankan riskienhallinnan merkitys, oli sitten kyse pankkien luotto- tai markkinariskeistä, työeläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan riskienhallinnasta tai kyberiskuihin varautumisesta.

Suomen finanssisektori edelleen hyväkuntoinen, luottoriskien hallinta keskiössä

Pandemiasta huolimatta Suomen finanssisektori on selvinnyt toistaiseksi hyvin. Monien toimijoiden tulokset ovat ennätystasolla ja pankkisektorin vakavaraisuus on parempi kuin EU:ssa keskimäärin. Terveyskriisin alkuvaiheessa suomalaiset pankit myönsivät asiakkailleen maksulykkäyksiä ja pystyivät rahoittamaan yrityksiä ja kotitalouksia pandemian aikana. Osaltaan tämän mahdollistivat valvojien myöntämät joustot sääntelystä ja se tosiasia, että kiristyneestä pankkisääntelystä johtuen pankkien vakavaraisuussuhteet olivat korkeammalla tasolla kuin aikaisempia kriisejä kohdatessa.

Toistaiseksi suomalaisten pankkien järjestämättömät saamiset ovat EU-maiden alhaisimpien joukossa, vaikka pientä värähtelyä ylöspäin onkin nähtävissä kotitalouksien lainoissa. Järjestämättömien lainojen alhaiseen tasoon liittyy kuitenkin samalla huoli siitä, noudattavatko kaikki pankit niin Suomessa kuin muualla Euroopassa tunnollisesti luottoriskin hallintaa koskevaa sääntelyä.

Basel III – sopu tärkeää, uudistus lisää vakautta myös Suomessa

Euroopan pankkisektorin kriisinkestävyyden näkökulmasta olisi tärkeää päästä sopuun Basel III -uudistuksen globaalisti sovituista säännöistä. Suomessa sääntelypaketti keskusteluttaa edelleen, koska uudistuksen kokonaisriskipainolattia koskettaa erityisesti niitä vakavaraisuuslaskennassa sisäisiä malleja käyttäviä pankkeja (ns. IRBA-pankit), joilla on taseissaan paljon vähäriskisiä asuntoluottoja. Ehdotettu malli kasvattaa suomalaisten pankkien pääomavaatimuksia laskelmiemme mukaan n. 15 prosentilla.

Olisin itse toivonut riskit paremmin huomioonottavaa lopputulemaa, mutta en silti näe ehdotetussa mallissa erityistä ongelmaa Suomen pankkisektorin luotonantokyvyn kannalta. Finanssikriisin jälkeisten sääntelyuudistusten myötä Suomessa pankeille asetetuilla pääomavaatimuksilla ei ole ollut suoraan havaittavissa olevaa vaikutusta pankkien myöntämien luottojen korkoihin. Niillä ei siis ole myöskään ollut luotonkysyntää hillitsevää vaikutusta. Suomalaisten pankkien myöntämien asuntoluottojen marginaalit ovat pitkään olleet EU:n alhaisimpien joukossa. Kannattava, hyvin hoidettu ja pääomitettu pankkisektori pystyy huolehtimaan kotitalouksien ja elinkeinotoiminnan rahoituksesta myös tulevaisuudessa. Rahoitusvakaus on kestävän talouskasvun edellytys.

Makrovakauspuskureiden käyttöön ja kysyntäperusteisten välineiden määritelmiin tarvitaan lisää harmonisointia EU:ssa

Mikrovalvonnan ohella makrovakaustoimenpiteet osaltaan varmistavat rahoitusvakautta. Euroopan komissio konsultoi parhaillaan sidosryhmiään siitä, miten makrovakauskehikkoa tulisi kehittää. Asiaan liittyy monia osa-alueita, kuten vapautettavissa olevien puskurien kasvattaminen myös normaalitilanteessa ja puskurien nykyistä joustavampi käyttö nousu- ja laskusuhdanteissa. Tärkeätä olisi myös vahvistaa sekä Euroopan pankkiviranomaisen EBAn roolia sääntelyn harmonisoinnissa että Euroopan järjestelmäriskikomitean ESRB:n roolia puskurien vahvistamisessa, sillä kansalliset makrovakausviranomaiset soveltavat vaatimuksia omista lähtökohdistaan eikä puskurivaatimusten käytön edellytyksiä ole EU-tasolla harmonisoitu riittävästi. Eroja eri maiden käytännöissä onkin paljon.

Toinen puute on ns. kysyntäperusteisten välineiden (esim. tulosidonnainen velkakatto) määritelmien kuin käytönkin harmonisoinnin puute. Mm. ESRB ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ovat suositelleet makrovakaustyökalupakin vahvistamista näillä kysyntäperusteisilla välineillä. Asiantuntijaorganisaatioiden kannanotot ovatkin tärkeitä siitä syystä, että poliittiset päätöksentekijät ovat sangen haluttomia ottamaan kansallisesti käyttöön kysyntäperusteisia välineitä. Riskin odotettua heikommasta taloudellisesta kehityksestä kantavatkin käytännössä kotitaloudet, koska pankeille ei ole juurikaan tullut luottotappioita asuntoluotoista.

Kolmas osa-alue, missä rakenteellisia muutoksia tarvittaisiin kiireellisesti, on makrovakausvälineiden ulottaminen pankkijärjestelmän ulkopuolisiin toimijoihin, kuten rahastoihin.

EU-valvoja suurimmille vakuutusyhtiöille?

Euroopan keskuspankin EKP:n johtamassa euroalueen pankkivalvonnassa pankkien yhdenvertaiseen ja tasapuoliseen kohteluun on viime vuosien aikana panostettu voimallisesti. EKP:hen on mm. perustettu erillinen toiminto, joka arvioi jälkikäteen valvojan arvioiden (SREP) yhdenmukaisuutta. Tiukalla seulalla läpikäydyt SREP-arviot määrittävät puolestaan harkinnanvaraisten pääomavaatimusten ja -ohjeistuksen tason. Myös vakuutussektorilla Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen EIOPA pyrkii valvontakäytäntöjen yhdenmukaistamiseen. EIOPA ei ole kuitenkaan valvoja eikä sillä ole valvojan valtuuksia. Siksi olisikin aiheellista selvittää, tulisiko perustaa EU-tason valvontaviranomainen valvomaan myös suurimpia vakuutusyhtiöitä.

Pankki- ja vakuutussektoreilla parannettavaa ilmastoriskiin varautumisessa

Sekä pankki- että vakuutusvalvojat arvioivat kriittisesti, onko valvottavien varautuminen ilmasto- ja kestävyysriskeihin (ns. ESG-riskeihin) riittävällä tasolla. Keinoina ovat itsearviot, valvojan arviot sekä makro- ja mikrotason stressitestit. EKP:n viime syyskuussa julkistaman makrostressitestin mukaan finanssisektori kärsii merkittäviä tappioita, jos se ei huomioi ilmastonmuutosta toiminnassaan. EKP:n mikrostressitesti on parhaillaan työn alla ja sen tulokset julkaistaan heinäkuussa. Ilmastonmuutos tuleekin ottaa huomioon finanssisektorin toimijoiden riskienhallinnassa, liiketoimintamalleissa, tiedonantovelvoitteissa, vakavaraisuudessa ja pitkän tähtäimen strategiassa. Finanssivalvonnassa ilmastonmuutokseen varautuminen on ollut yksi strategisista painopistealueista. Se on näkynyt niin asiaa koskevan koulutuksen ja valvottavatiedotteiden määrässä kuin kestävän rahoituksen tiedonantovelvoitteiden valvonnassa erityisesti rahastotuotteissa. Tiedonantovelvoitteiden valvonnan merkitystä korostaa se, että sijoittajien kiinnostus ESG-tuotteisiin on lisännyt viherpesun riskiä.

Kyberuhat otettava vakavasti

Operatiivisista riskeistä erityisesti kyberiskujen määrä on lisääntynyt pandemian aikana. Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n mukaan finanssisektoriin kohdistui pandemian alkuvaiheessa eniten kyberiskuja heti terveyssektorin jälkeen. Kyberiskuista on tullut merkittävä uhkatekijä yhteiskunnan toiminnoille. Toistaiseksi kyberiskut finanssisektorilla ovat olleet lähinnä palvelunestohyökkäyksiä, eikä niillä ole pystytty korruptoimaan finanssisektorin toimijoiden järjestelmiä. Kyberiskujen takana voi yhä useammin olla järjestäytynyt rikollisuus tai valtiollinen taho. Uhkiin tulee suhtautua entistä vakavammin ja varautumisen tulee olla sen mukaista. EU:ssa valmistellaankin uutta lainsäädäntöä (ns. DORA-direktiivi), jonka tavoitteena on vahvistaa toimijoiden ja järjestelmän operatiivista kestokykyä. Euroopan valvontaviranomaiset ovat lisäksi yhdessä ESRB:n kanssa perustaneet koordinaatioverkoston, jonka tavoitteena on rajat ylittävien kyberiskuista johtuvien systeemiriskien torjuminen. Näiden toimenpiteiden ja yksittäisten valvottavien varotoimenpiteiden merkitystä ei voi ylikorostaa. Suomessa tulee myös viipymättä ratkaista kysymys finanssialan varautumisesta poikkeusoloihin ja vakaviin häiriöihin. Vakavat hybridi- ja kyberhyökkäykset voivat muutoin jopa halvaannuttaa finanssisektorin toimintakykyä, aina maksupalveluja myöten, ja näin vaarantaa myös yhteiskunnan toimintakykyä.

EU-valvoja rahanpesun estämiseen, sääntelyn ja valvonnan riskiperusteisuutta tulisi samalla vahvistaa

Myös työ rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi (AML/CFT) tähtää finanssisektorin rikollisen väärinkäytön vähentämiseen. AML-vaateet ovat kiristyneet viime vuosien aikana merkittävästi. Finanssivalvonta on tällä sektorilla terästänyt toimintaansa sekä sääntelyssä että valvonnassa. Kansallinen valvonta ei kuitenkaan ole riittävää, ja kokemuksen perusteella voi todeta, että valvojien toiminnassa on laatueroja. Ehdotus EU-laajuisen rahanpesunestämisvalvontaviranomaisen (AMLA) perustamisesta onkin edelleen kannatettava. Sen tulisi perustaa toimintansa EKP:n pankkivalvonnasta saaduille hyville kokemuksille. AMLA valvoisi suurimpia finanssisektorin toimijoita, harmonisoisi sääntelyä ja koordinoisi kansallisten valvojien toimintaa.

Tulevaisuudessa sääntelyn, valvottavien toimenpiteiden ja valvonnan tulisi kehittyä nykyistä riskiperusteisemmiksi, jotta rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseen käytetyt eurot saisivat paremman vastineen, ts. että tehdyillä investoinneilla pystyttäisiin paremmin torjumaan rikollisen rahan liikkeitä. Uudesta sääntelystä olisi hyvä tehdä myös vaikutusarviot, joissa arvioitaisiin sääntelyn hyötyjä – erityisesti merkittävien rahanpesutapausten paljastumista suhteessa pieniriskisille asiakkaille aiheutuviin haittoihin.

Eläkeyhtiöiden rooli sosiaaliturvan toimeenpanijoina rajaa niiden toimintavapautta

Eläkeyhtiöiden rooli yhteiskunnassa on yksi suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun kestoaiheista. Eläkeyhtiöt ovat tärkeitä sosiaaliturvan toimeenpanijoita. Niiden toiminta – sijoitustoimintaa lukuun ottamatta – on luonteeltaan ei-taloudellista toimintaa. On hyvä muistaa, että EU:n suomalaisille eläkeyhtiöille myöntämä erivapaus henkivakuutusdirektiivin noudattamisesta edellyttää pitäytymistä tuossa roolissa. Työeläkevakuutustoimijoiden tulisikin muistaa myös jatkossa toimialan luonne ja sen sääntelyyn perustuvat rakenteet ja velvoitteet.

Myös eläkeyhtiöiden halukkuudessa lisätä sijoitusten riskillisyyttä on omat haasteensa. Eläkeyhtiöiden yhteisvastuu edellyttää tiukkaa riskienhallintaa ja työeläkejärjestelmän toimeenpanon kannalta sopivaa sijoituspolitiikkaa. Yhteisvastuun ei pidä missään olosuhteissa johtaa moraalikatoon. Tuottotavoitteen saavuttaminen ei myöskään saisi johtaa liialliseen riskinottoon. Vakavaraisuussääntelyn tarkastelu eri näkökulmista läpinäkyvän asiantuntijakeskustelun pohjalta olisikin paikallaan.

Talousosaamisen tarve korostunut

Osakesijoittaminen on kasvattanut suosiotaan erityisesti nuorten sijoittajien keskuudessa. Tämä on positiivinen asia. Samalla kuitenkin sijoittamisen riskit ovat korostuneet. Kertomusvuonna oli suuri määrä listautumisia, ml. ensimmäiset SPACit (Special Purpose Acquisition Company). Samalla spekulatiiviset sijoitukset niin meemiosakkeisiin kuin kryptovaluuttoihinkin lisääntyivät. Viranomaiset varoittelivat eksoottisten instrumenttien ja ei-läpinäkyvän hinnoittelun riskeistä samalla kun odottelivat lisäsääntelyä kryptovaroista. Kasvanut epävarmuus markkinoilla, inflaationäkymät, huolet korkojen noususta ja pandemian jatkuminen sekä erityisesti sota Euroopassa ovat ainakin väliaikaisesti sulattaneet sijoitusten arvoja. Uudet sijoittajat ovat saaneet oppitunnin sijoittamisen riskeistä.

Samalla kun vähittäissijoittajien määrä on kasvanut, on kasvanut myös tarve luotettavalle ja helposti ymmärrettävälle sijoittajainformaatiolle. Informaation tulisi saavuttaa uudet sijoittajat eri kanavien kautta. Suomen Pankin tekemä ehdotus kansallisen talousosaamisen strategiaksi tähtää siihen, että suomalaiset ovat maailman parhaita talousosaajia vuonna 2030. Kannatan tavoitetta lämpimästi. Sen saavuttamisessa myös koululaitoksella on korostunut rooli talousosaamisen perusteiden opettamisessa.

Finanssivalvonnan haasteet

Teetimme keväällä ulkopuolisella konsulttiyrityksellä arvion toiminnastamme verrattuna verrokkivalvojiin. Arviossa kerrottiin vahvuuksistamme mutta myös kehittämisalueista. Jälkimmäiset liittyivät konsultin näkemyksen mukaan useimmiten resurssien vähyyteen. Erityisesti viimeisen 3–5 vuoden aikana verrokkivalvojat ovat kasvattaneet kapasiteettiaan vastatakseen tiukemman ja monimutkaisemman sääntelyn ja muuttuvan toimintaympäristön haasteisiin. Ilmeni, että Finanssivalvonnan kustannukset ovat noin 30 prosenttia alhaisemmat kuin verrokkivalvojilla huolimatta siitä, että myös Finanssivalvonnan resursseja on viimeisen viiden vuoden aikana kasvatettu noin kolmanneksella. Tulevaa strategiaa valmistellessaan Finanssivalvonnan tuleekin miettiä riskinottohalukkuuttaan: puutteet resursoinnissa näkyvät helposti myös valvontatyön tuloksissa.

Turvataksemme henkilökunnan terveyden pandemian aikana olemme Finanssivalvonnassa tehneet etätöitä lähes kahden vuoden ajan. Samalla kun etätyö on omiaan parantamaan työn tehokkuutta, se pitkään jatkuessaan saattaa vähentää yhteisöllisyyttä ja työyhteisön me-henkeä. Näissä oloissa onkin ilahduttavaa, että sekä kaikille fivalaisille osoitetun henkilöstötutkimuksen tulos oli kehittynyt myönteiseen suuntaan ja oli tyydyttävällä tasolla (A+) että teettämämme sidosryhmätutkimuksen tulos oli kehittynyt myönteiseen suuntaan ja oli hyvällä tasolla. Syytä ei ole kuitenkaan itsetyytyväisyyteen, vaan hyvästä ilmapiiristä tulee huolehtia myös tulevaisuudessa ja toimintaa ja sen tehokkuutta tulee kehittää edelleen. Tehostamiseen liittyvät selkeät, standardoidut prosessit, tavoitteiden tiukka seuranta, modernit työkalut, datan helppo saatavuus sekä robotiikan ja tekoälyn hyväksikäyttö. Toimintamme tehostamisen kannalta onkin tärkeää saattaa aloittamamme digitalisaatiohankkeet menestyksellisesti päätökseen.

Valvojalle riippumattomuus on uskottavuuden edellytys

Euroopan valvontaviranomaiset tekivät viime vuonna selvityksen kansallisten valvojien riippumattomuudesta. Riippumattomuus käsittää etenkin taloudellisen ja operatiivisen riippumattomuuden sekä intressikonfliktien välttämisen. Itse koen, että valvonnan uskottavuuden peruspilareita ovat riippumattomuus ja korkea ammattitaito, johon yhdistyy resurssien riittävyys. Riippumattomuus tarkoittaa riippumattomuutta valvottavista, poliittisista päätöksentekijöistä, eri sidosryhmistä, lobbareista, mediasta. Ilman riippumattomuutta ei ole uskottavuutta. Tämän viestin haluan jättää myös seuraajalleni.

Lopuksi

Kertomusvuonna sain toimia seitsemän kuukauden ajan oman työni ohella Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen ESMAn väliaikaisena puheenjohtajana. Kokemus valaisi eurooppalaisen päätöksenteon moniulotteisuutta ja viranomaisen vaativaa roolia eurooppalaisen sääntelyn laatijana ja valvontakäytäntöjen yhdenmukaistajana. Ilman ESMAn henkilökunnan pyyteetöntä tukea en olisi pystynyt suoriutumaan tehtävästä. Heille kiitos.

Tämä on viimeinen johtajan katsaukseni. Olen ollut valvojan palveluksessa pitkälti yli 20 vuotta. Se on ollut rikasta aikaa, ja harvassa ovat päivät, jotka olisin antanut pois. Toimintaympäristö on muuttunut valtavasti näiden vuosien aikana, samoin osaamisvaateet. Finanssikriisin opetukset näkyvät niin sääntelyssä kuin valvonnan uusissa rakenteissa ja valvonnan syvyydessä. EKP euroalueella ja Finanssivalvonta Suomessa ovat molemmat lunastaneet paikkansa. En lähde spekuloimaan, miten finanssisektorin liiketoiminta ja rakenteet muuttuvat tulevaisuudessa, miten paljon digitalisaatio, uudet toimijat ja datan kasvanut hyödyntäminen vaikuttavat palveluntarjontaan ja kilpailuun eri toimijoiden välillä. Valvojan tulee joka tapauksessa olla varautunut kaikkiin muutoksiin.

Olen saanut tehdä yhteiskunnallisesti tärkeää työtä finanssisektoria kohtaan tunnetun luottamuksen, vakuutettujen etujen turvaamisen ja finanssisektorin vakauden puolesta. Olen saanut palvella ammattilaisten keskellä työyhteisössä, jossa on korkea eettinen moraali ja mukava, rento työilmapiiri. Siitä teitä kaikkia fivalaisia kiitän.

Helsingissä 8.3.2022

Anneli Tuominen