Mennyt vuosi jää historiaan pandemian vuotena. Yksittäisistä Kiinassa ilmenneistä virustartunnoista kehittyi maailmanlaajuinen terveyskriisi, joka kosketti meitä kaikkia. Koronatartuntojen määrän kasvaessa palvelusektoreita suljettiin, vienti romahti ja työllisyys heikentyi nopeasti. Talouden suunnan määräsi – ja määrää – terveystilanteen kehitys eri maissa. Pandemian pitkän ajan vaikutuksia valtioiden, yritysten ja yksityisten kotitalouksien taloustilanteeseen ja velkaantumiseen on vielä mahdotonta arvioida. Tulevaisuudennäkymiin liittyy yhä huomattava määrä epävarmuutta ja riski uuden taantuman vaarasta on suuri.

Keväällä kriisin iskiessä valtiot, keskuspankit ja valvojat ryhtyivät ripeisiin toimiin yhteiskunnan toimintakyvyn turvaamiseksi sekä yritysten ja kotitalouksien lainansaannin varmistamiseksi. Suuri painoarvo oli EKP:n elvyttävällä rahapolitiikalla. Suomessa Finanssivalvonta alensi pankkien lisäpääomavaatimuksia ja euroalueella EKP päätti joustoista pankkien lisäpääoma- ja likviditeettivaatimuksiin. – Tästä kerromme tarkemmin artikkelissamme Nopeilla päätöksillä tuettiin pankkien joustavaa toimintaa poikkeustilanteessa.

Suomessa pankkien lainananto yrityksille ja kotitalouksille jatkui keskeytyksettä ja pankit myönsivät asiakkailleen runsaasti lyhennysvapaita. Lisäksi sekä vakuutusyhtiöt että työeläkeyhtiöt myönsivät asiakkailleen maksujoustoja. Työttömyysvakuutustoimijoiden toimintavalmius joutui alkuvuodesta pahiten koetukselle, mutta kokonaisuutena toimiala selviytyi kunnialla. Kassat rekrytoivat uutta henkilökuntaa hakemusruuhkan purkamiseksi ja hyödynsivät automaatiota etuuskäsittelyssä.

Suomessa pankkisektorin tilanne on pysynyt vahvana eivätkä pankkien toteutuneet luottotappiot ole toistaiseksi kasvaneet merkittävässä määrin. Myös vakuutussektorin vakavaraisuus on kokonaisuutena arvioiden pysynyt hyvänä. Maaliskuussa Finanssivalvonta teki tosin työeläkesektoria koskevan poikkeusoloilmoituksen sosiaali- ja terveysministeriölle, koska finanssimarkkinoilla ilmenneet poikkeukselliset olosuhteet muodostivat uhan eläkelaitosten keskimääräiselle vakavaraisuudelle. Loppuvuodesta katsoimme kuitenkin tilanteen normalisoituneen.

Varautuminen kriisin syvenemiseen koko Euroopassa ja myös Suomessa on perusteltua. Rokotusten saatavuuteen ja tehoon liittyy vielä epävarmuuksia ja uudet mutaatiot leviävät nopeasti maasta toiseen. Elämme terveyskriisin ehdoilla. Valvojat ovat katsoneet viisaimmaksi politiikaksi varovaisuuden: esimerkiksi pankkien tulee varautua luottotappioriskien ja heikon skenaarion toteutumiseen. Niiden tulee myös pystyä analysoimaan mahdollisimman tarkasti luottosalkkujensa tilaa myöntämistään lyhennysvapaista huolimatta. Näissä olosuhteissa ESRB (Euroopan Järjestelmäriskikomitea), EKP ja myös Finanssivalvonta ovat suositelleet sekä pankeille että vakuutusyhtiöille erittäin maltillista osingonjakopolitiikkaa.

EKP:n tiukkarajaista osingonjakosuositusta on kritisoitu etenkin Suomessa voimakkaasti. Toinen vaihtoehtoinen ratkaisumalli olisi ollut sallia hyvin pääomitetuille pankeille kohtuullinen osingonmaksu. Epävarmuuteen varautuminen kuitenkin voitti päätöksenteossa. Varovaisuus onkin usein viisautta. Meillä on syvällisempää tietoa pankkien taseiden tilasta vasta ensi syksynä, kun stressitestit on tehty ja lyhennysvapaat suurelta osin päättyneet. Tällöin laajoista osingonjakorajoituksista voitaneen luopua, sikäli kuin ei tapahdu merkittävää käännettä heikompaan.

Tällä hetkellä on tärkeää varmistaa, että kaikkia elvytys-, tuki- ja sopeutumistoimia ei lopeteta yhtäaikaisesti. On oleellista, että finanssisektori pystyisi toimimaan mahdollisimman häiriöttömästi ja tukemaan reaalitaloutta. Mitä tämä tarkoittaisi käytännössä? Varmaankin esimerkiksi sitä, että pankkien pääomavaatimuksia ei tulisi korottaa vielä toipumisaikana. Tarkoitan tällä lähinnä pankkivalvojan asettamaa niin sanottua Pilari II -vaatimusta ja makrovakausvaatimuksia. Yksi tämän talouskriisin opeista on, että makrovakauspuskurien painopistettä pitäisi siirtää rakenteellisista puskureista suhdannesidonnaisiin. Muuttuvaa lisäpääomavaatimusta tulisi kasvattaa talouden noususuhdanteen aikana, jotta sitä olisi mahdollista purkaa laskusuhdanteessa.

Nähtäväksi jää, miten suuriin finanssisektoria koskeviin rakenteellisiin muutoksiin kriisi johtaa Euroopassa, jossa sekä kriisin syvyydessä että lähtötilanteessa on suuria maakohtaisia eroja. Erot koskevat myös digitalisaatioastetta, joka koronakriisin myötä on ottanut merkittävän loikan koko Euroopan alueella. Digitalisaatio vaikuttaneekin merkittävästi niin palveluntarjonnan muotoihin kuin toimialarakenteisiin eri maissa.

Varautuminen tulevaan edellyttää myös nykyisen kriisinratkaisulainsäädännön perkaamista. Valtiontukisääntelyn ja sijoittajavastuun eriävät tavoitteet, velkojainhierarkian harmonisointi, pienten ja keskisuurten pankkien kriisinratkaisu ja talletussuojarahaston rooli pankin alasajossa ovat kysymyksiä, joita on nostettu esille. Komissiolta odotetaan ehdotusta kriisinratkaisudirektiivin muutoksista tämän vuoden aikana. Siinä on tärkeää varmistaa, että viranomaiset pystyvät hoitamaan pankin kuin pankin alasajon oikea-aikaisesti ja hallitusti. Kaikkien toimenpiteiden tarkoituksena pitää myös olla luottamuksen säilyttäminen pankkisektoriin ilman valtion tukeen turvautumista. Kriisinratkaisukehikon kehittäminen toimivammaksi on myös keino, jolla yhteistä talletussuojaa koskevassa päätöksenteossa voidaan päästä eteenpäin. Myös vakuutustoimialan kriisinratkaisua – konkurssi- ja selvitystilaa koskevaa kansallista sääntelyä – on odotettu jo pitkään ja ratkaisuja tarvitaan asianmukaisen varautumisen tueksi.

Kriisiaika yleensä kiihdyttää muutoksia sääntelyssä ja rahoitusjärjestelmän rakenteissa. Pandemian aiheuttamasta talouskriisistä toipuminen on korostanut komission pääomamarkkinaunionihankkeen etenemisen tärkeyttä. Hankkeen toteutuminen edes asteittaisena auttaisi talouden elpymistä ja siirtymistä digitaaliseen ja vihreään talouteen. Komission runsaasta toimenpideohjelmasta pitäisi valita keinot, jotka tukevat näitä päämääriä, sijoittajansuojaa unohtamatta. Markkinarahoituksen edistäminen monipuolistaisi rahoituskanavia ja vähentäisi erityisesti yritysrahoituksen saatavuuteen liittyviä riskejä.

Osana pakettia komissio arvioi Saksan Wirecard-tilinpäätösskandaalin jälkiseuraamuksia. Skandaali toi esiin puutteita lainsäädännössä, viranomaisyhteistyössä ja valvontakäytänteissä. Tapauksen analysointi on vielä kesken, mutta lienee selvää, että muutoksille on tarve. On varmistettava, että eri viranomaisten välisessä tiedonkulussa ja -vaihdossa ei ole lainsäädännöllisiä esteitä ja että valvonnan vastuut ovat selkeät. Valvojan riippumattomuuden poliittisista päätöksentekijöistä tulisi olla itsestäänselvyys kaikissa jäsenmaissa.

Wirecard-tapauksen myötä korostui myös ajantasaisen, oikean tiedon merkitys niin sijoittajille kuin muillekin sidosryhmille. Informaatiotulva voi vaikeuttaa sijoittajan kykyä löytää oleellinen tieto. Pääomamarkkinoiden kehittämisessä ovatkin tulevina vuosina keskeisessä roolissa toisaalta luotettavan ja riittävän sijoittajainformaation turvaaminen ja toisaalta talousosaamisen edistäminen. Lehtiartikkelit, joissa mainostetaan spekulatiivisen sijoittajan miljoonavoittoja yksittäisistä sijoituskohteista, ovat talousosaamisen edistämisen kannalta erittäin vahingollisia, sillä ne ovat omiaan ohjaamaan kokemattomia sijoittajia epäterveeseen riskikäyttäytymiseen.

Kestävään rahoitukseen liittyvät toimialan tiedonantovelvoitteet tulevat asteittain voimaan muutaman vuoden kuluessa. Koska sijoittajat kysyvät entistä enemmän ympäristön, yhteiskuntavastuun ja hyvän hallintotavan huomioon ottavia kestävän rahoituksen tuotteita, on toimialalla myös paine vastata kasvaneeseen kysyntään ja samalla huomioida uuden sääntelyn velvoitteet. Sääntelyssä on tärkeä muistaa, että vaadittavan tiedon määrää ei tulisi kasvattaa niin yksityiskohtaiseksi, että sijoittaja ei enää pysty erottamaan oleellista tietoa epäoleellisesta.

Finanssisektorin eurooppalaisessa sääntelyssä ja valvonnassa on viime vuosien aikana yhä enemmän alettu korostaa hyvän hallinnon merkitystä. Miksi näin? Hyvän hallinnon puutteet on nähty osasyynä kriisien kärjistymiselle ja finanssisektorin toimijoiden konkursseille ja väärinkäytöksille. Pääsyynä kiristyneelle sääntelylle onkin aikaisemmista virheistä oppiminen: sen oivaltaminen mitä finanssisektorilla pitää edellyttää johdossa toimivilta, eli hallitukselta, toimitusjohtajalta ja keskeisistä toiminnoista vastaavilta. Sääntelyssä on sektorikohtaisia eroja yksityiskohtaisuudessa mutta esimerkiksi pankki- ja vakuutussektorin sääntelyvaatimukset kattavat henkilöiden kokemustaustan, osaamisen, maineen, eturistiriidat ja ajankäytön, sisältäen myös rajoitukset hallituksen jäsenyyksien määrästä. EKP on lisäksi linjannut, että esimerkiksi luottolaitoksen toimitusjohtajalta ja hallituksen puheenjohtajalta edellytetään kymmenen vuoden käytännön kokemusta.

Eurooppalaisen tiukan sääntelyn vaatimukset eivät kuitenkaan ulotu puhtaasti kansallisesti säädeltyihin toimialoihin. Tämä on selkeä epäkohta. Mielestäni meillä ei ole syytä kotimaisessa lainsäädännössä tyytyä kevyempään vaatimustasoon, erityisesti yhteiskunnan kannalta merkittävien toimijoiden suhteen. Finanssivalvonta teki lokakuussa 2019 sosiaali- ja terveysministeriölle esityksen työeläkeyhtiöiden hallituksen ja johdon sekä keskeisistä toiminnoista vastaavien ammatillista pätevyyttä ja kokemusta koskevan sääntelyn tarkistamiseksi. Finanssivalvonta katsoo, että toiminnan yhteiskunnallinen merkitys huomioiden voimassa oleva sääntely on osittain puutteellista ja epäsuhtaista verrattuna esimerkiksi vakuutusyhtiösääntelyyn. Finanssivalvonnan valvontahavainnot tukevat esityksen pikaista käsittelyä.

Finanssivalvonta siirtyi lähes kokonaisuudessaan etätöihin viime vuoden maaliskuussa. Näillä näkymin järjestely kestää ainakin huhtikuun loppuun. Toimivat tietotekniset etätyövälineet ovat mahdollistaneet laajan etätyön. Töitä on pystytty tekemään paikan päällä tehtäviä tarkastuksia lukuun ottamatta lähes normaalisti. Olemme itse asiassa pystyneet aikaisempaa paremmin priorisoimaan työtämme finanssisektorin luotettavan toiminnan kannalta oleelliseen. Myös kaikkiin EU-kokouksiin olemme osallistuneet etäyhteyksin.

Pitää kuitenkin muistaa, että olemme ihmisinä kaikki erilaisia, etätyöskentely on toiselle luontevampaa kuin toiselle. Tästä syystä olemme painottaneet hyvän esimiestyön merkitystä ja alaisten työhyvinvoinnista huolehtimista. Läsnäolo ja välittäminen, vaikkakin virtuaalisesti, on korostetun tärkeätä.

Kiitän teitä kaikkia fivalaisia tästä menneestä vuodesta. Olette sisukkaasti jaksaneet, vaikka pandemiatilanteessa ei ole näkynyt merkkejä paremmasta eikä paluu konttorille ole ollut näköpiirissä. Me kaikki kaipaamme työyhteisöä ja sen sosiaalista kanssakäymistä. Mutta me jaksamme.

Kiitos kaikille.

Helsingissä 25.2.2021

Anneli Tuominen