Suomalaispankkien luottojen arvonalentumisluokitteluissa eroja – oikea-aikaiset ja riittävät luottotappiovaraukset edellyttävät toimivaa luottoriskien hallintaa
Finanssivalvonnan selvityksen perusteella suomalaispankkien luottojen arvonalentumisluokituksissa on havaittu eroavaisuuksia ja mahdollisia puutteita. Asianmukaisten luokittelujen sekä riittävien ja oikea-aikaisten arvonalentumiskirjausten merkitys korostuu etenkin nykyisessä kohonneiden riskien ympäristössä. Liian alhaiset ja myöhässä tehdyt luottotappiovaraukset voivat riskien realisoituessa johtaa suurempiin arvonalentumiskirjauksiin ja heikentää pankkien vakavaraisuusasemaa.Aiempia vuosia merkittävästi korkeammalle tasolle nousseet korot ja elinkustannukset sekä heikentynyt taloussuhdanne ovat viime vuosina kohottaneet suomalaispankkien luottoriskejä ja koetelleet pankkien luottoriskien hallintajärjestelmien toimivuutta. Pankkien luottoriskien hallintaan on kiinnitetty erityistä huomiota myös Finanssivalvonnassa, sillä luottoriskit on ollut yksi pankkien vakavaraisuusvalvonnan painopistealueista vuonna 2024. Finanssivalvonta on vuoden 2024 aikana analysoinut suomalaispankkien luottojen arvonalentumisluokittelujen asianmukaisuutta suhteessa tiettyihin IFRS 9 -standardin vaatimuksiin, luottotappiovarausten kattavuutta sekä arvonalentumismallien ennustekykyä. Nyt valmistunut teema-analyysi on osittain jatkoa vuonna 2023 valmistuneeseen analyysiin1.
– Luottojen arvonalentumisluokitusten tulee heijastaa vastapuolen luottoriskejä ja niissä tapahtuvia muutoksia. Mikäli luottoriskien merkittävää kasvua ei havaita riittävän ajoissa, luottotappiovaraukset saattavat jäädä liian alhaisiksi. Riskien realisoituminen arvioitua suurempina voi tällöin heikentää pankkien vakavaraisuutta ja kykyä rahoittaa talouden kehittymisen kannalta tarvittavia investointeja etenkin kriisitilanteissa, joissa sujuvan rahoituksen välittymisen merkitys korostuu, Finanssivalvonnan johtaja Tero Kurenmaa toteaa.
Eroavaisuudet arvonalentumisluokittelussa vaikeuttavat pankkien välistä vertailua ja luottoriskikehityksen ennakoitavuutta
Pankkien arvonalentumisluokitteluissa2 havaittiin eroavaisuuksia suhteessa IFRS 9 -standardin vaatimuksiin. Osittain nämä eroavaisuudet ja havaitut puutteet olivat perusteltavissa. Vuonna 2023 valmistuneessa analyysissa havaittiin samojen yritysvelallisten arvonalentumisluokittelussa eroja pankkien välillä. Näitä eroavaisuuksia oli edelleen ja ne ovat suhteellisen yleisiä. Osittain luokittelujen eroja selittivät erot yritysvelallisten maksukäyttäytymisessä. Sama velallinen saattaa maksaa kuhunkin pankkiin lainansa eri tavalla.
Pankkien taloudellisen aseman ja arvonalentumiskirjausten määrän välinen yhteys vaihteli pankeittain. Etenkin pankkien kannattavuuden havaittiin jossain määrin korreloivan positiivisesti arvonalentumiskirjausten määrän kanssa. Analyysin perusteella ei ollut kuitenkaan nähtävissä selkeitä merkkejä siitä, että vakavaraisuudeltaan tai kannattavuudeltaan heikoimmat pankit tekisivät säännönmukaisesti vähemmän luottotappiovarauksia.
Teema-analyysissa tarkasteltiin myös luottojen siirtymiä arvonalentumisvaiheesta toiseen ja toisaalta näiden siirtymien toteutuneita viiveitä. Tulevan luottoriskikehityksen ennakoimista hankaloittivat luottojen suorat siirtymät vaiheesta 1 vaiheeseen 3 ja toisaalta nopeat siirtymät vaiheesta 2 vaiheeseen 3. Suorien siirtymien lisääntyminen johtaa arvonalentumisten kasvuun ja negatiiviseen tulosvaikutukseen, kun luottoriskin merkittävää kasvua ei ole huomioitu ennen kuin luoton katsotaan olevan arvoltaan alentunut.
Lisätietoja antaa
Samu Kurri, osastopäällikkö, Digitalisaatio ja analyysi. Haastattelupyynnöt koordinoi Viestinnän mediapäivystys, puhelin 09 183 5030 arkisin klo 9–16.
Liite
Artikkeli: Suomalaispankkien arvonalentumisluokittelujen asianmukaisuudessa ja ennustekyvyssä eroja
1 Artikkeli: Varhaisia merkkejä suomalaispankkien luottoriskien kasvusta – pankkien välillä eroja yhteisten velallisten luottoriskiluokitteluissa
2 Vaiheeseen 1 sisältyvät sellaiset luotot, joiden luottoriski ei ole kasvanut alkuperäisen kirjaamisen jälkeen. Vaiheeseen 2 sisällytetään luotot, joiden luottoriski on lisääntynyt merkittävästi taseeseen kirjaamishetkestä. Vaiheen 3 luotot katsotaan arvoltaan alentuneiksi.