Rahasta, rahanluonnista ja pankkien valvonnasta
Kirjoittaja Samu Kurri työskentelee Finanssivalvonnassa Digitalisaatio ja analyysi -osaston osastopäällikkönä.
Samu Kurri kirjoittaa blogissaan siitä, miten pankit luovat rahaa antamalla luottoa asiakkailleen, kuinka paljon rahaa on liikkeellä ja mikä on valvojan rooli tämän kaiken valvonnassa.
Aina silloin tällöin keskusteluun nousee kysymys, miten raha syntyy. Yksinkertaisimmillaan raha on konkreettista käteistä, seteleitä ja kolikoita. Keskuspankeilla on monopoli seteleiden liikkeeseen laskemiseen, mistä suurin osa käteisestä muodostuu. Eurosetelit lasketaan liikkeelle euroa käyttävien maiden kansallisten keskuspankkien toimesta EKP:n neuvostossa yhteisesti hyväksytyllä tavalla – käytännössä käteisen arvioitua kysyntää vastaavasti.
Käteinen on kuitenkin erityisesti Pohjoismaissa hyvin pieni osa yleisön – kotitalouksien ja yritysten – hallussa olevaa rahaa. Pääosa Suomessa käytetystä rahasta on liikepankkien tilien saldoja, joita käytetään esim. maksukorttien, verkko- ja mobiilipankkien sekä monenlaisten kännykkäsovellusten avulla.
Miten liikepankkien tileillä oleva raha sitten syntyy?
Kun pankki myöntää asiakkaalle lainan, laina merkitään asiakkaan tilille talletukseksi. Kyse on pohjimmiltaan vain kirjanpidosta. Summaa ei siirretä mistään muualta, eikä sillä ole muuta olomuotoa kuin kirjaus tilille. Tämä talletus on liikepankkien luomaa rahaa. Voidaankin sanoa, että yksityinen pankkijärjestelmä pystyy luomaan rahaa tyhjästä.
Miten tämä poikkeaa käsityksestä, että pankki kanavoi säästöjä (talletuksia) investoinneiksi (lainoiksi)?
Ei käytännössä juuri mitenkään. Pankkijärjestelmän tasolla tämä toteutuu käytännössä automaattisesti: yhden asiakkaan talletustilin saldo kasvaa samalla kun jonkun muun velka kasvaa.
Yksittäisen pankin osalta voi usein kuitenkin olla, että lainana luotu uusi raha siirtyy esim. asuntokaupan myötä toisen pankin asiakkaana olevan myyjän tilille. Myös yksittäisen pankin taseen varojen ja velkojen on mentävä umpeen. Siksi varoja (myönnettyjä lainoja) vastaavat velat (talletukset, markkinavarainhankinta ja keskuspankkilainat) ja oma pääoma. Käytännössä yksittäisen pankin tase on niin suuri, että luottoa myönnettäessä ei tarvitse ”korvamerkitä” samansuuruista talletusta. Pankin ei tarvitse sanoa luottokelpoiselle asiakkaalleen, että tule ensi viikolla uudestaan, silloin meille on tulossa suuri talletus, josta voimme luottosi myöntää.
Kuinka paljon rahaa sitten on liikkeellä euroalueella?
Rahalle on monta määritelmää ja käsitettä, mutta esim. lavean M2-rahamääritelmän1 mukaan euromääräistä rahaa oli kesäkuun lopussa 2024 noin 15 341 miljardia euroa. Tästä käteisen osuus oli noin 1 597 miljardia euroa, noin 10 %, ja erilaisia pankkitalletuksia noin 13 600 miljardia euroa, eli noin 90 % liikkeellä olevasta rahasta. Euroalueen asukaslukuun (n. 350 miljoonaa) suhteutettuna tämä tarkoittaisi keskimäärin noin 4 600 ja noin 44 000 euroa.
Tarkoittaako tämä kyky luoda rahaa sitä, että pankit voivat tehdä rahaa ja voittoja rajattomasti?
Ei tietenkään. Pankit voivat myöntää lainoja vain asiakkaille, joiden ne uskovat pystyvän maksamaan luoton takaisin korkoineen. Kun luotto on maksettu takaisin, luotu raha häviää pankin saamaa korkoa eli pankin palkkiota lukuun ottamatta. Korkojen ollessa matalia ja talouden kasvaessa lainakysyntä ja samalla rahan määrä kasvavat. Korkojen ollessa korkealla ja talouden ollessa taantumassa luottokysyntä hidastuu, ja liikkeellä olevan rahan määrä voi jopa supistua, kuten se Suomessa tällä hetkellä tekee.
Pankkitoiminnan ydinosaamista ei olekaan kyky luoda rahaa, vaan epäsymmetrisen informaation eli asiakkaan luottokelpoisuuden käsittely. Informaatio on epäsymmetristä, koska asiakas tietää omat kykynsä ja aikeensa paremmin kuin ulkopuolinen toimija eli pankki. Pankkitoimintaan liittyy riski, ja siksi osa luotoista myönnetään asiakkaille, jotka eivät syystä tai toisesta pystykään maksamaan lainaansa takaisin. Niistä seuraa luottotappioita, jotka pankki kattaa omalla pääomallaan. Kun luottoja myönnetään valtaosin luottokelpoisille asiakkaille, voitot riittävät kattamaan huonoista asiakkaista koituvat tappiot. Jos liian suuri osa luotoista tuottaa tappiota, pankin omat pääomat hupenevat ja se on vaarassa ajautua vaikeuksiin.
Mitä jos pankista loppuisi raha?
Pankkitoiminnan erityispiirteenä on, että pankit eivät kaadu omien pääomien loppumiseen tasaisen vauhdin taulukolla. Talletukset ovat lisäksi turvassa talletussuojan ansiosta 100 000 euroon asti. Jos kuitenkin jostakin syystä riittävän moni talletusasiakas huolestuu pankin tilasta, ne voivat siirtää varmuuden vuoksi talletuksensa ennakoivasti pois pankista. Talletuspako on herkästi itse itseään ruokkiva ilmiö, joka voi johtaa pankin nopeasti kriisiin ja jopa pankin muodossa tai toisessa tapahtuvaan kaatumiseen. Talletuspakojen riski ja sitä kautta pankkijärjestelmän kriisiytymisen mahdollisuus onkin se syy, miksi pankkivalvonta, nykyisenkaltainen talletussuoja (Suomessa ja muissa EU-maissa enintään 100 000 euroon saakka) ja pankkien kriisinratkaisuviranomaiset ovat olemassa.
Valvoja valvoo, jotta kotitalouksien ei tarvitse valvoa.
1 Lavean rahan M2-käsitteeseen sisältyvät euroalueella käteinen, yliyön talletukset, enintään 2 vuoden määräaikaistalletukset ja irtisanomisajaltaan enintään 3 kuukauden talletukset.