Komission kestävän kehityksen rahoituksen toimintasuunnitelma käynnisti ilmastopöhinän finanssisektorilla

Kirjoittaja Mikko Sinersalo työskentelee Fivan Vakuutusvalvonnassa riskiasiantuntijana ja on laajalti mukana kestävän rahoituksen sääntelyhankkeissa. Hän oli lisäksi mukana Suomen EU-puheenjohtajuuskauden taksonomiatyössä.

Viimeisen parin vuoden aikana on alkanut tuntua siltä, ettei mediasta muita aiheita enää löydykään kuin Brexit, poliittisen keskustelun kärjistyminen ja ilmastonmuutos. Valistunut arvaukseni on, että olemme kaikki lähellä sitä pistettä, jonka jälkeen nämä aiheet alkavat tulla korvista ulos ja julkinen keskustelu siirtyy seuraavaan aiheeseen, mikä se ikinä sitten tuleekaan olemaan.

Suuren yleisön ja median kiinnostuksen kohteista riippumatta ainakin talouden saralla ilmastonmuutokseen, ja kestävyyteen ylipäätään, liittyvät muutokset ovat kuitenkin vasta alussa. Kestävien toimintamallien painoarvo tulee jatkossa vain kasvamaan, sillä nyt valmisteilla oleva sääntely tulee pitämään tästä huolen.

Finanssisektorin osalta ilmastopöhinä alkoi maaliskuussa 2018, kun komissio julkisti kestävän rahoituksen toimintasuunnitelman. Tämän kunnianhimoisen hankkeen tavoitteena ei ole sen enempää eikä vähempää kuin ohjata uutta yksityistä sijoitusrahaa 180 mrd. euroa vuodessa kestäviin kohteisiin (lue: hankkeisiin, jotka tukevat ilmastotoimia). Lisäksi, joskin hieman pienemmällä painolla, ilmastoriskit tullaan sisällyttämään finanssilaitosten riskienhallintaan ja näihin riskeihin liittyvää läpinäkyvyyttä tullaan merkittävästi parantamaan.

EU:n koneistoa voi joskus ihan aiheestakin kritisoida, mutta tämän sääntelyhankkeen etenemisen osalta ei poikkipuolista sanaa kannata esittää. Komissio laittoi tuulemaan sellaisella vauhdilla, että heikompia on hirvittänyt, ja jopa asiantuntijoilla on ollut ajoittain vaikeuksia kokonaisuuden hahmottamisessa. Kiire toki pitääkin olla, koska ilmastonmuutos jos jokin on asia, jonka suhteen ylimääräinen hidastelu tulee kalliiksi, sekä euroissa mutta ennen kaikkea myös inhimillisten vaikutusten osalta. Yhtä kaikki, kestävyyteen liittyvää uutta sääntelyä on siis tulossa roppakaupalla, ja osa siitä tulee laittamaan pelikentän monelta osin uusiksi.

Tärkeimmät näistä hankkeista ovat rahoituspalveluita, kuten rahastoja ja sijoitusneuvontaa, tarjoavien toimijoiden tiedonantovelvoitteiden tuntuva kasvattaminen, sekä ympäristön kannalta kestävät toimet määrittelevän taksonomian luominen. Ensin mainittu nostaa tapetille sijoitustuotteisiin liittyvät ilmasto- ja muut kestävyysriskit, unohtamatta sijoitusten negatiivisia ympäristövaikutuksia, jotka tulevaisuudessa pitää julkistaa. Jatkossa sijoituspalveluiden tarjoajat joutuvat myös selvittämään asiakkaidensa preferenssit vastuullisen toiminnan osalta ja huomioimaan nämä tuotteita ja palveluita tarjotessaan. Eli kerro ja kysy, ja jos tarjolla olevat tuotteet ja asiakkaan toiveet eivät osu yksiin, ohjaa asiakas kilpailijan pakeille. Ei tarvitse kristallipalloa ennustaakseen, että kestävien rahastojen ja tuotteiden määrä tulee varmasti kasvamaan, koska asiakkaista halutaan jatkossakin pitää kiinni.

Taksonomia on se odotettu ja varmasti myös hieman pelätty mekanismi, jossa tiukan seulan läpäisevät taloudelliset toimet saavat himoitun leiman ”ympäristön kannalta kestävä”. Tulevaisuudessa siis vain taksonomian mukaiset projektit tai hankkeet ovat virallisesti vihreitä, jolloin myös ympäristön kannalta kestävien rahastojen ja vihreiden joukkovelkakirjalainojen markkinointi tulee perustumaan tähän luokitteluun. Ei siis ole ihme, että taksonomian rakentaminen on ollut poliittisesti vaikea työ, koska niin monella taholla on tässä paljon pelissä. Pelkona on ollut, että taksonomian ulkopuolelle jääminen voisi tietyillä sektoreilla rajoittaa tai vaikeuttaa rahoituksen hankkimista. Huolet ovat pääosin aiheettomia, koska taksonomian ulkopuolelle jäävät toiminnot saavat kyllä jatkossakin rahoitusta, kunhan hankkeet ovat taloudellisesti järkeviä. Mutta nyt käynnissä olevien sääntelyhankkeiden aiheuttama kestävien sijoitustuotteiden kysynnän voimakas kasvu voi kuitenkin aiheuttaa sen, että taksonomian mukaiset hankkeet revitään jatkossa käsistä. Valvojalla on toki myös pieni huoli vihreän kuplan syntymisestä, joten tätä tullaan seuraamaan tiiviisti.

Kestävien rahastojen ja sijoitustuotteiden kasvu on ollut tänä vuonna melkoista. Yksistään kestäviin pörssinoteerattuihin rahastoihin on virrannut kuluvan vuoden aikana varoja aiempaan verrattuna kaksinkertaisella vauhdilla. Kun uusi sääntely tulee voimaan, markkinan voi helposti nähdä kasvavan edelleen. Tämä aiheuttaa omat haasteensa, sillä uusien tuotteiden rakentaminen ei ole helppoa, kun näitä koskevaa sääntelyä ei ole vielä lyöty lukkoon. Vaarana on, että jo olemassa olevia rahastoja joudutaan jatkossa muokkaamaan sääntelyn asettamien ehtojen mukaisiksi. Tämä ei ole palveluntarjoajien eikä myöskään valvojan kannalta hyvä tilanne, joten nyt kannattaa molempien osapuolten olla hereillä.

Positiivista tässä kaikessa on, että meille on vihdoin tulossa tehokkaat keinot helpottaa rahoituksen hankkimista kestäville hankkeille, kuten puhtaalle energialle ja kiertotaloudelle. Myös sijoittajat hyötyvät, kun käsitteistö ja luokittelu yhdenmukaistuu ja käytettävissä olevan tiedon määrä lisääntyy. On myös hyvä muistaa, etteivät investoinnit tarkoita samaa kuin kustannus – ei, vaikka julkisuudessa kestävien hankkeiden kohdalla usein käytetään sanamuotoa ”tämä maksaa niin ja niin paljon”. Erityisesti Suomen kannalta tilanne on otollinen, koska meillä on poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat menestyä tulevassa, kestäviin toimintamalleihin nojaavassa maailmassa.

Vaikka ilmastonmuutos pääotsikoista tulee jossain kohtaa katoamaan, ei se tarkoita että aihe itsessään mihinkään häviäisi. Päinvastoin, kestävät toimintamallit tulevat arkipäiväistymään ja muuttumaan osaksi niin kuluttajien, teollisuuden kuin sijoittajienkin arkea. Vaikka poliittisen uutisoinnin aiheet vaihtuvat aina säännöllisesti, tulee ilmastonmuutos näkymään meidän kaikkien elämässä koko tämän vuosisadan. Sen jälkeisestä ajasta en uskalla ennustaa muuta kuin että Brexit-neuvottelut lienevät vielä silloinkin kesken.